[ad]

Moi, minun nimeni on Ahi!

Konnichiwa, minun nimeni on Ahi. Kiva tavata!

Olen koulutukseltani luonnontieteiden opettaja, pääasiassa opetin kemiaa. Olen aina pitänyt ruoanlaittamisesta, oikeastaan aika paljon. Tehtyäni opettajan töitä viitisen vuotta yläkoulussa ja lukiossa minusta alkoi tuntua, että haluan tehdä jotain aivan muuta. Päätin jättää pestini opettajana ja muuttaa Suomeen. 7500 kilometrin loikka tuntemattomaan.

En ollut käynyt Suomessa aiemmin ja minulle paljastui nopeasti millaisia suomalaiset ovat: mukavia (ja hiljaisia). Englannin kieli sujuu teiltä erittäin hyvin ja mielestäni japanilaisia ja suomalaisia yhdistävistä luonteenpiirteistä voisi nostaa esille kohteliaisuuden ja tietynlaisen ujouden, tai häveliäisyyden. Elämä Suomessa on erilaista mutta minulle se sopii täydellisesti. Intohimoni, kokkaaminen, on vain osoittautunut hivenen haasteelliseksi. Missä miso ja sake? Tuttujen ainesten ostaminen ei ole aivan yksinkertaista. Toki täältä löytyy aasialaiseen ruokakulttuuriin erikoistuneita kauppoja, mutta ajan mittaan kaikkien erikoisuuksien ostaminen alkaa käydä lompakon päälle. Lisäksi, kaupassa on kahta kurkkua, joista avomaankurkku muistuttaa minulle tuttua versiota ja sen satoaika on vain kesäisin sekä bataatit ovat oransseja. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, kulkija tää on hieman kummissaan.

Japanilainen ruoka on saavuttanut suurta suosiota maailmanlaajuisesti. Sushiravintoloita löytää käytännössä kaikkialta, täällä jopa marketeista saa tuoretta ja herkullista sushia kilohintaan. Rakastan japanilaista ruokaa ja haluan kertoa, että se on paljon muutakin kuin nigireitä ja sashimia. Kun tutustuin Suomessa asuviin japanilaisiin ja japanilaisesta keittiöstä kiinnostuneisiin suomalaisiin huomasin, että me koemme samanlaisia haasteita ruuanlaiton suhteen. Koulutukseni luonnontieteissä muistutti olemassaolostaan ja ryhdyin tarkastelemaan kokkaamisesta tieteen linssien kautta. Tarvitaanko kaikkia resepteissä mainittuja tuntemattomien kivien alla lymyäviä ainesosia? Eipä tarvita! Aion kertoa mitä tarvitaan ja miksi. 

Mielestäni kokkaaminen on ehdottomasti hauskaa ja jännittävää. Kokkaustaitoja on helppoa kehittää vaikka päivittäin ja ajattelun virittäminen hieman tieteen värähtelytasolle auttaa mielestäni aivan valtavasti matkalla maittavampien ruokien pariin. Toivotan Sinut lämpimästi tervetulleeksi lisäämään Palan Herkullisuutta (Piece of Oishi) elämääsi!

Moi, minun nimeni on Juhani!

Kädet ylös kuka rakastaa ruokaa! Minulla on molemmat kädet ilmassa ja hymy kasvoilla.

Synnyn ja kasvoin Oulussa ja nykyään kutsun ihanaa Tamperetta kotikaupungikseni. Olen lapsesta saakka tehnyt kokeita keittiössä. Ne eivät aina ole onnistuneet ja palohälytin on saattanut alkaa soittamaan railakasta sävelmäänsä. Nykyään harvemmin, mutta sama rohkeus ja itsevarmuus keittiössä on säilynyt kuin pienenä lapsena. Nykyään minulla on tapana sentään katsoa resepti läpi ja tehdä vasta kokin oma versio. Leipominen on myös lähellä sydäntäni.

Miksi siis ruokablogi? Minusta tuntui, että on aika tehdä jotain muuta kuin jatkaa täysipäiväistä työskentelyä sosiaalialalla. Intohimoni ruokaa, eritoten japanilaisia makuja kohtaan, oli myös iso vaikuttava tekijä. Tähdet olivat linjassa ja planeetat oikeissa paikoissa, koska satuin kohtaamaan japanilaisen neidin, joka myös rakastaa ruoanlaittoa ja leipomista. Aloimme seurustella, muutimme yhteen ja Ahi sai idean blogista. Miksipä ei, ajattelin. Ahi tekee suurimman osan postauksista ja resepteistä, minä kääntelen kieliä ja napsin kuvia puhelimella.

Yhdessä pyrimme tarjoamaan sinulle herkullisia reseptejä ja maukkaita ajatuksia!